Sunnuntaina kuuma kisareissu  Mikkeliin. Tiedossa kaksi rataa : agi sekä hyppy.  Ilmassa taas perinteisesti jännitystä, jota yritin torjua musaa kuunnellen (saattoi jopa hieman auttaakin !? ). Rata oli mukava - todella vauhdikas- jossa ohjaajakin sai pistää töppöstä toisen eteen. Tämä on tietenkin hankalaa, kun koivet on jännityksestä jumissa. Rata oli osittain ihan ok, mutta unohdin kontakteilla  ( taas kerran)  käskyttää koiraa..  grr... eli kontaktivirheet radalta , mutta  W:n vauhtiin oon super  tyytyväinen.

Toisena hyppis... ja mä voisin vajota maan alle. Rata oli hätäilyä, säpellystä, esteeseen törmäilyä, koira irtosi suoralla (  joo, tiesinhän sen ,että Wilma hakee hyvin suorassa linjassa olevia aitoja   ) - irtosi niin hyvin,että meni starttihypyn uudelleen,kun mä huutelin koiraa maalissa....       noloo !!!!   Eli suht alussa rataa koira otti kiellon putkelta (itse hätäilin  ja vaihdoin suuntaa liian nopeasti ja koira ei mennytkään putkeen sisään). Päätin että nyt mennään eikä meinata  ja vaihdoin ohjaussuunnitelmia kesken matkaa..... ja sitten olinkin jo liian pitkällä, liian aikaisin ja törmäsin siivekkeeseen..... ja koira pysähtyi ja kattoi kummeksuen,että "mitä toi emäntä,nyt oikein meinaa ??" Sit loppu ohjaus kokonaan ja koira sai tehdä omavaltaisesti esteitä liidelleen starttiin asti   . Mut siis koiralla oli HAUSKAA,  kun liiteli starttihypyn kautta remmiämpärille . Emäntä ois voinut vajota maan alle omaa hölmöilyään....