Perjantaina pakkasimme tavaramme iltapäivällä ja lähdimme ajelemaan kolmen maissa kohti Ylöjärveä. Ilma oli mitä mahtavin ja koko viikonlopuksi luvattiin hellettä. Meikäläinen oli menettänyt äänen  viikolla, joten reissuun lähdettäessä oli  tosi epävarmaa kuinka pystyy ratoja tekemän flunssaisena.

Perille saavuttuamme leiriydyimme  ja lähdimme tutustumaan kisapaikkaan. Paikka oli Teivon ravirata  ja neljä kehää oli sinne rakennettu. Kisat olivat täydessä käynnissä jo perjantaina . Joukkuekaverit olivat tehneet perjantaina hienoja nollia... Helmi ipanakin oli aloittanut kisa-uransa hienosti nollaradalla. Perjantai-ilta sitten kuluikin kisoja katsellessa, grillaillessa ja jutustellessa...

       

 Lauantaina alkoi aamulla 8.30 meidän radan tutustuminen  - kisaan oli ilmoittautunut yli 150 koirakkoa ja meidän starttivuoro oli aika lopussa... odottelu oli aivan kamalaa (taisi olla meidän vuoro vasta  2,5, tunnin päästä). Radasta ei oo paljon kerrottavaa, joku tulos siltä saatiin,mutta ei mitään mainittavaa ( tais tulla yksi rima alas sekä puomin alastulo virhe). Pohja oli siis nurmikenttä ja rimat taisi olla 65 cm... rimoja tippuikin tosi, tosi paljon. Ja hylkyjä tuli PALJON.... Oma meno oli kankeaa ja jännittynyttä. Jos etsitään jotain positiivista radasta: Wilma pysyi hienosti kepeillä, jotka menivät suoraan kohti puomia ( tosi monet koirat tulivat kesken kepeiltä pois).

Illan radan jätin suosiolla väliin, koska ääntä ei tullut kovinkaan paljon ja halusin tehdä sunnuntaina kuitenkin joukkueradan. Loppu päivä sujui siis auringosta nauttien ja ratoja katsellen. Oli hauskaa nähdä taasen tuttuja , joita tapaa vain kisoissa . Illalla  sitten taasen grillailua ja jutustelua.

 

Sunnuntai-aamuna sitten pirteänä  ( Wilma metsästi aamuyön kärpästä autossa,joten ei saatu nukuttua liieemmin   ) joukkueradan kimppuun. Tuomarina oli Niina-Liina Linna ,jolla oli karannut mopo käsistä radan suunnittelun suhteen. Tai sit mä oon ymmärtänyt väärin tuon leikkimielisen joukkukilpailun ajatuksen. Kilpailevien joukkueessahan voi olla: 1, 2  tai 3-luokan koiria ja rata pitäis olla mun ajatuksen mukaan suht helppo. Tää ei ollut  vaan hankaluutta oli ihan tarpeeksi. Meikäläinen kähisi radalla ja koira oli ihmeissään .  Joukkueemme (team dementtia) tulosta en tiedä ... ehkä se tulee sitten seuraavaan ASB-lehteen . Oman joukkueen suorituksen jälkeen sitten taasen ratojen katselua... kuumuus alkoi jo rassata ... raviradalla,kun ei löydy suojaisaa  paikkaa.

Keke ja Usva olivat vielä ilmoittautuneet tasoitusradalle .Se rata vielä katsottiin osittain ja sitten lähdettiin pakkaamaan tavarat ja kohti kotia !! 

 

Ipanalla oli tylsä viikonloppu.  Toki pääsi pienelle kävelylle useasti päivän aikana  sekä pääsi välillä  kisa fiiliksiä haistelemaan... mutta muuten tylsää oloa !!

Joten kotiin, kun päästiin ipanalla oli virtaa. Keppiprojekti siis jatkui jo sunnuntai-iltana. Verkot alkavat uhkaavasti vähentyä...